Olen tullut siihen päätelmään että kaikessa tekemisessä ja päättämisessä on ytimessä yksi tai muutama saman ajatuksen jakava ihminen, jotka lopulta päättää mitä tehdään. Ei nimittäin voi olla niin, että ihmiskunnassa päädyttäisiin mihinkään joukko-konsensukseen. Ne jotka vaikuttavat olevan yhtä mieltä näiden ydinihmisten päättämistä asioista, ovat käytännössä peesaajia. Näille peesaajille käy melkeen mikä tahansa, kunhan saavat olla mukana ja ovat hyväksyttyjä. Sitä kautta heillä on, Antti Tuiskua lainatakseni, "Joku virvheliryhmä vaan, missä saa vetää muiden kaa, kahvia ja pullaa". Ooppa eri mieltä ja olet pihalla. Sen pelko aiheuttaa sen, että isompikin ryhmä näyttää olevan joukko-konsensuksessa ja jotenkin yhtenäinen. Mitään autonomiaa ei olekaan. Annapa kaikkien tehdä niinkuin huvittaa ja lopputulos on anarkia ja lopulta kukkotappelu, jossa määritetään tämä ydinryhmä ja jos haluat olla mukana, on tyydyttävä peesaamaan.